sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Le Mansin kahdet kasvot

Tietäen J:n kiinnostuksen kaikkeen autoihin liittyvään kysyin häneltä haluaako hän poiketa matkalla Le Mansin radalla, kun se osuu sopivasti reitille? No halusihan tuo. Ajattelin ensin että poiketaan siellä päiväseltään, mutta kun kaivoin kotona olevat Ranska-kirjat esiin ja löysin sivun, jossa valiteltiin kuinka moni skippaa Le Mansin vanhan kaupungin nähtyään autoradan. Tutkin kuvia kaupungista, ja päätimmekin varata hotellin sieltä.
 
 J:n ihailema "oikea kilpa-auto" harjoitteli radalla, ja vauhti oli hurja.


Suomi bongattu. ;)



Suomi bongattu (Keke Rosbergin auto).

Saavuttuamme suuntasimme heti kohti autorataa, koska kello ei ollut vielä kovin paljon. Radan yhteydessä on museo, jossa on esillä paljon kilpa-autoja eri vuosikymmeniltä, ja joitain muitakin autoja. Omasta puolestani ilahduin kun mukana oli myös hyvin vanhoja autoja, sillä uudet eivät itseä kiinnosta, ellemme ole ostamassa uutta autoa! =) J sen sijaan tutki mielellään myös uusia autoja, prototyyppejä ym. Ehkä myös eilinen automuseovierailu aiheutti lievän yliannostuksen itselle, vaikka vanhoista autoista pidänkin.
Museon lisäksi J maksoi 1,50€ ekstraa siitä, että saimme kävellä rata-alueelle. Olihan tuo erikoista nähdä livenä katsomot ja kaikki muu mikä herää henkiin vain kilpailujen aikaan.
J:lle hienoin tapaus oli nähdä "oikea " kilpa-auto radalla. Punainen Mercedes kiisi aika lujaa ohitsemme. Kuulemma herralla nousi ihokarvat pystyyn kun auto hurahti ohitse. Itselle rataosuus oli aika turhaa, mutta oli kiva nähdä toisen ilo.



Vanha kaupunki








Turisti-infon etana.

Kaupunki on oikeasti tosi kaunis, ja vanha kaupunki muurien sisällä kuin saduissa. Olimme olettaneet vanhassa kaupungissa olevan paljon ruokapaikkoja, ja ainoa harmi olikin, kun nälkäisinä etsimme   
ruokapaikkaa, ja kaikki olivat liian hienoja (ja liian kalliita) meille. Ainoa edullinen oli amerikkalaistyylinen paikka, mutta istuttuamme alas tyly tarjoilija sai meidät häipymään uudelleen. Päätimme sitten tutkia vanhaa kaupunkia rauhassa (loppujen lopuksi siihen ei mennyt kovin kauan) ja sen jälkeen laskeutua alas muurien ulkopuolelle. Tämä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä löysimme todella hyvän italialaisen ravintolan. Todella ystävällisen tarjoilijan lisäksi hyvää oli myös ruoka! Kannatti kasvattaa nälkää.


Yövyimme Ibis budget-hotellissa lähellä vanhaa kaupunkia. Hotelli hoiti hyvin asiansa ja tarjosi ilmaisen parkkipaikan. Näillä "eduilla" pärjää pitkään! Ja täällä oli sentään parisänkykin. Ei tarvinnut tunkea kaksin kapeaan tai tapella kumpi joutuu kiipeämään yläpedille. (Hassua, lapsena siitä tapeltiin päin vastoin.)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti